Esittely

 

Mistä kaikki alkoi..

Koiraharrastukseni alkoi vuonna 1994 kun sain ensimmäisen oman koirani. Bluemerle-värisen pk collie-uroksen nimeltään Kutrin Atos. Deif muutti perheeseemme Viitalan Riitalta Silences kennelistä ja oli tuolloin vajaat puolivuotias. Riitalta pentu oli kerennyt muuttamaan erääseen perheeseen, josta se palautui takaisin mitä ilmeisemmin hyvin kaltoin kohdeltuna. Muutettuaan meille meni vuoden verran ennen kuin luottamus oli voitettu, etenkin isääni kohtaan, jonka kanssa Deif ei suostunut lähtemään edes ulos. Eräänä päivänä se hyppäsi isäni viereen sohvalle, laski tassunsa isäni jalan päälle ja näin luottamus oli löytynyt. Deif nukkui pois vuonna 1999 ja rakkaus collieita kohtaan oli tullut jäädäkseen.

Meni useampi vuosi koiratta kunnes loppukesästä 2004 ystäväni pyysi minut mukaan katsomaan collien pentuja. Hänelle itselleen oli kyseisestä pentueesta tulossa narttu sijoitukseen. En miettinyt hetkeäkään kun sanoin, että ilman muuta haluan tulla. Niinpä ajoimme Hämeenkyröön Kiiramanna kenneliin Merjalle. Pentulaatikossa mönki seitsemän pientä lassiekoiran alkua. Tuo jyhkeän kokoinen ja erittäin hyvän ruokahalun omaava soopeli poika teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kotiin lähtiessä tajusinkin, että olin tuleva koiranomistaja ja tästä neljäviikkoa eteenpäin BH Kiiramanna Eagle Eye Cherry ”Max” muutti luokseni.

Maxia voisi sanoa elämäni koiraksi. Harrastimme satunnaisesti näyttelyitä, mutta pääasiassa vapaa-aika kului hakumetsässä ukkoja etsiskellen ja kentällä tottista tahkotessa. Vuoden iässä Maxin lonkat kuitenkin kuvattiin D:ksi ja haku”uramme” jäi ihan treenaustasolle. BH:n suoritimme kuitenkin hyväksytysti, mutta esteiden ylitys tuotti niin suuria ongelmia nivelrikon vuoksi, että treenailimme maastoa ja tottista ihan omaksi iloksi ja koiran jaksamisen mukaan.

Tipsu eksyy taloon…

2008 syksyllä menin Merjalle katsomaan collien pentuja, koska ajatus toisen pehkon hankkimisesta oli käynyt jo pitempään mielessä. Pennut olivat suloisia kuten aina, kauniitakin, mutta yksikään pentueen uroksista ei vain herättänyt sellaista tunnetta, että tuo olisi minun! Hain koiran luonteesta sitä jotakin. Merjalla oli samaan aikaan tiibetispanielin pentuja ja yksi tummasoopeli uros oli vielä kotona. Kyläilyni aikana seurasin tuon pienen sähikäisen puuhia. Se säntäili päättömästi ympäriinsä, paini kissan kanssa eikä rauhoittunut hetkeksikään paikoilleen. Ikinä en ollut ajatellut että
minusta tulisi pikkukoiran omistaja, mutta niin siinä kävi että Rico, Kiiramanna Dalai Lama muutti luokseni ja näin ollen tämä pieni ja pippurinen rotu, omine itämaisine piirteineen on vienyt sydämeni täysin.

Max nukkui ikiuneen syyskuussa 2011 vaikean nivelrikon vuoksi. Jalat eivät vain enää jaksaneet kantaa. Se oli yksi elämäni raskaimmista päivistä, vaikkakin tiedän että se oli ainoa oikea päätös kun pitempään olin vierestä katsellut kuinka rakkaan ystävän askel kävi päivä päivältä raskaammaksi.

Nyt laumamme koostuu kuudesta tipsusta. Rico, Ricon poika Buddy (Kiiramanna Sawa Dawa), Ada (Kiiramanna Alexandra), ensimmäinen oma kasvattini Lyyli (Bhu Laen’s Ain’t Got You) sekä Olazza kennelistä Samir (Olazza Shamir). Vuonna 2015 syntyneestä C-pentueesta kotiin jäi pikkuinen Hilla (Bhu Laen’s Cassia). Laumaan muutti kesällä 2013 myös siperianhusky narttu Mirthmaker You Need A Safeword ”Yana”. Asumme ok-talossa Viljakkalassa, maalaismiljöössä. Perheemme koostuu lisäkseni aviomiehestäni sekä 2011 kesäkuussa syntyneestä tyttärestämme ja mieheni kolmesta pojasta, jotka ovat jo aikuisia.

Kennelnimi minulle myönnettin marraskuussa 2010. Kasvatustyöni on tarkoitus olla hyvin pienimuotoista ja yhdistelmät haluan valita harkiten. Tarkoitukseni on kasvattaa rotumääritelmän mukaisia tiibetinspanieleita niin näyttelyihin kuin harrastuksiin sekä ennen kaikkea rakkaiksi perheenjäseniksi. Olen Suomen kennelliiton sekä Tiibetinspanielit ry:n jäsen. Tällä hetkellä toimin myös rotuyhdistyksemme jalostustoimikunnassa sekä lehtitoimikunnassa. Pääsääntöisesti harrastan koirieni kanssa näyttelyitä, mutta mm. myös agility, rally-toko ja jäljestys ovat tuttua puuhaa tipsuillemme.

Toivottavasti viihdyt sivuillamme!

– Mari